Nyt sitä jo ollaan Italian auringon alla. Tutustuimme toisiimme Isabellan kokousosaston kabinetissa, jossa matkanjohtaja tarjosi kuohuviininä saksalaista Rheingaun Hattelheimin kuoharia. Viini maksoi kokoustiloissa 19 euroa/pullo mutta taxfreestä sitä saa alta 7 euron, joten jos käytte laivalla niin ostakaa vaikka varastoon. Porukka hajosi tapaamisen jälkeen syöpöttelemään tai juopottelemaan laivan eri ravintoloihin. Aila ja Pirkko painoivat tapaksia mutta mä tinkasin à la carte ravintolan alkupöydän 15 euroon koska sille ei hintaa ollut laskettu. Viinin sijasta nappasin mädin kera Akvaviittiä ja Tuborgia eikä kihtini ainakaan vielä herännyt. Yö meni rauallisesti koska tuuli oli tyyntynyt. Aamu heräsi Tukholmassa sateisena, joten otimme taksin ja ajoimme Jukan tuntemaan Hotelli Kolumbukseen aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen siirryimme Centralstationille metrolla ja juna Köpikseen lähti hiukan yli 10. Matka meni ihan mukavasti ja jatkui toisella junalla Hampuriin. Täällä vaihdoimme erilaisiin lepoasentoihin. Jukka ja Sirpa valitsivat lepotuolit, Pirkko ja Aila varasivat ihan oikean makuuvaunun ja muut kellistivät päänsä 6 hengen lepohytissä. Ei pidä haukkua Suomen rautateiden kalustoa ennenkuin on kokenut saksalaisen yöjunan hankaluudet. Alkuyö hirveän kuuma ja loppuyö hyytävän kylmä. Meluisa nuoriso naapurihytissä ja junan meno oli niinkuin juopuneella kamelilla. Ihmeellisesti sitä väsyneenä kuitenkin torkahtelee näissäkin olosuhteissa. Aamulla juna oli pahasti myöhässä kuulemma yöllisen veturirikon takia. Emme olisi ehtineet Münchenissä Veronan junaan ellei junan henkilökunta ystävällisesti puhelimitse saivat Veronan kuljettajan meitä odottamaan. Juna oli hieno ja istumapaikat oivalliset. Jopa aamiaista saimme kanttiinivaunusta. Matkustimme Itävallan kautta Brenneron läpi Italian puolelle ja heti rajan ylittämisen jälkeen meitä kohtasi hieno auringonpaiste ja lumipeitteiset Dolomiitit.Saavuimme aikataulunmukaisesti Veronaan, josta melko välittömästi pääsimme vaihtamaan Desenzanon paikallisjunaan.
Asemalta hotelliin oli matkaa vain alta kilometrin eli suoraan järven rantaan. Hotellimme Vittoria sijaitsee todella hyvällä paikalla ja sen kylkeen on hiljattain avattu terassiravintola al Ponte. Muut söivät pizzat mutta minä rehujen inhoajana otin tonnikala-mozarella salaatin. Pitsa on kuulemma Suomessa parempi mutta itse olin tyytyväinen rehuihini. Joimme aluksi Proseccoa ja ruoan kanssa kevyttä paikallista Bardolinoa. Nyt porukka on hajaantunut Desenzanon kujille ja tapaamme illalla klo 20.00, jolloin pidän Penan viinikoulun 1. osion eli Veneton viinit. Maistelemme tavallista Valpolicellaa, Ripassaa ja Amaronea. Pisteytimme viinit. Torre Durtin Valpolicella 2007 sai meiltä pisteitä skaalalla 1-5 yhteensä 25 pistettä. Saman verran sai Zenaton Ripasso 2007 ja voittajaksi nousi Zenaton Amarone v. 2006 saaden 37 pistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti