Lyon

Tulimme eilen monen junanvaihdon jälkeen Lyoniin ja asetuimme Perrachen aseman vieressä olevaan hotelli Victoriaan. Päivä alkoi jo n. klo 9, jolloin ajoimme taksilla Desenzanon aamuauringossa asemalla. Sieltä nousimme paikallisjunaan, joka vei meidät Verona Ponte Nuovo asemalla. Juna Milanoon lähti aikataulun mukaisesti 10.02 ja matka keski vain n. tunnin. Milanossa joimme kahvit ja jatkoimme sveitsiläisellä junalla Geneveen. Juna oli todella hieno mutta raha haisi jopa ravintolavaunussa. Pikkuinen vesipullo 4.20 euroa. Maisemat olivat todella upeita kun pääsimme nauttimaan Sveitsin alppimaisemista. Kauniit lumipeitteiset huiput olivat kuin maisemakortista. Genevessä odottelimme myös aikamme nauttien Pastista aseman vieressä olevalla terassilla. Saavuimme paikallisjunalla Lyonin Part-Dieun asemalla, josta kuitenkin pääsimme välittömästi hienolla TGV-junalla jatkamaan Perrachelle. Asemaseutu ei ole kovin kiehtova Desenzanon maisemien jälkeen mutta vaikka hotelli on varmasti ollut entinen bordelli niin se on hyvin pessyt kasvonsa kalkilla ja maalilla. Huoneet ovat pieniä mutta sängyt upean leveitä. Kävimme illalla vielä syämässä Lyonilaiset illalliset nurkan takana sijaitsevassa Brasserie Georgessa. Söin munuaiset, joiden mausta tiesin, että olen Ranskassa. Joimme viileää Beaujolaista, joka meni mukavasti ainakin munuaisteni kanssa.
Tänään päivä on sateinen ja päätimme kunnon turistien tapaan tehdä kiertoajelu bussilla. Ajelu maksoi 15 euroa ja bussista käsin Lyon näytti minustakin ihan siedettävältä kaupungilta. En ole oikein koskaan ollut tähän kaupunkiin mieltynyt. Kiertoajelun jälkeen kävelimme Place Bellecourtilta vanhaan kaupunkiin ja olimme Amphitrionin kapakin ensimmäiset vieraat. Heti meidän jälkeemme tuli iso japanilaisseurue ja muita vieraita. Tupa täyttyi hetkessä ja näytti merkilliseltä kun naapurikapakat ammottivat tyhjyyttään. Söimme erilaisia annoksia. Itse otin kausimenun mikä sisälsi aluksi pari uppomunaa punaviinikastikkeessa, pääruokana oli plat du jour eli iso porsaankyljys maukkaassa sinappikastikkeessa, Jälkiruoaksi otin tuorejuustoa kermalla. Juomana oli todella viilennetty Beaujolais ja homma hoitui ihan mukavasti. Jouduimme odottamaan paikallisen viinakaupan avautumista ja poikkesimme lähikahvilaan espressolle. Otin kyytipojaksi Ecussonin kuivaa siideriä ja olin onnellinen.
Viinakauppa oli auennut ja asiantuntijamyyjä suositteli iltaiseen maistaiseemme 3 eri Beaujolaista. Odotan kiinnostuneena maistiaisia

Zenaton viinitalo

Hyvin nukutun yön jälkeen näyttivät Desenzanon maisemat vieläkin kauniimmilta. Kävelin aallonmurtajalla katselemassa miten paikalliset sunnuntaikalastajat syöttivät surviaisen toukkia ruutanaa muistuttaville pikkukaloille. Kalat olivat kauniin värisiä mutta en niitä mielellään söisi. Toivottavasti päätyvät kissan ruoaksi.
Aamiainen oli runsas ja maittava vaikka kahvin outo paahto hiukan herätti ihmettelyä. Lähdimme aamiaisen jälkeen porukalla taksilla kohti Pescheroa, jossa sijaitsee Zenaton kuuluisa viinitalo. Tällä perheyrityksellä oli tänään avoimien ovien päivä, joka heti aamusta keräsi paikallista väkeä kyläilemään. Turistitkin olivat etupäässä italialaisia. Vain muutama sana saksaa osui korviini. Saimme vapaasti maistella etupäässä Trebbiano di Lugano trypäleistä valmistettuja sekä terässäiliö- että tammikypsytettyjä viinejä. Punaisista oli muutama mielenkiintoinen tuote tarjolla mutta Amaronea tai Reciottoa ei tarjolla ollut. Reciottoa oli kuitenkin myynnissä ja ostimme maistelatvaksi yhden pullon hintaan 26 euroa. Meille järjestettiin myös englanninkielinen kiertokäynti tuotantolaitoksen eri osiin.
Nautimme kellarien jälkeen vielä viineistä sekä pienistä makupaloista: anjovisleivät, salamimakkaraa, parmegianoa, keitettyä lihaa ja kala- sekä lihapullia.
Tilasimme puolelta päivin kaksi taksia, joista toinen vei 5 henkeä Desenzanoon ja 4 lähtivät tutustumaan Veronaan ja rakastavaisten parvekkeeseen.
Tulin Desenzano-porukassa takaisin hotelliimme ja kävin syömässä toisi hyvän Pizza Napolin tuossa nurkan takana. Pizza maksoi 6 euroa, mineraalvesi 2,5, espresso 1 ja coperto eli kattaus 1.5 euroa. Nyt istun huoneessani kirjoittelemassa Arton läppärillä ja yhteys internettiin tuntuu pelaavan hyvin. Ikkunani edessä kukkii Magnoliapuu, joiden valkoisista kukista lähtee huumaava tuoksu

O Sole Mio

Nyt sitä jo ollaan Italian auringon alla. Tutustuimme toisiimme Isabellan kokousosaston kabinetissa, jossa matkanjohtaja tarjosi kuohuviininä saksalaista Rheingaun Hattelheimin kuoharia. Viini maksoi kokoustiloissa 19 euroa/pullo mutta taxfreestä sitä saa alta 7 euron, joten jos käytte laivalla niin ostakaa vaikka varastoon. Porukka hajosi tapaamisen jälkeen syöpöttelemään tai juopottelemaan laivan eri ravintoloihin. Aila ja Pirkko painoivat tapaksia mutta mä tinkasin à la carte ravintolan alkupöydän 15 euroon koska sille ei hintaa ollut laskettu. Viinin sijasta nappasin mädin kera Akvaviittiä ja Tuborgia eikä kihtini ainakaan vielä herännyt. Yö meni rauallisesti koska tuuli oli tyyntynyt. Aamu heräsi Tukholmassa sateisena, joten otimme taksin ja ajoimme Jukan tuntemaan Hotelli Kolumbukseen aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen siirryimme Centralstationille metrolla ja juna Köpikseen lähti hiukan yli 10. Matka meni ihan mukavasti ja jatkui toisella junalla Hampuriin. Täällä vaihdoimme erilaisiin lepoasentoihin. Jukka ja Sirpa valitsivat lepotuolit, Pirkko ja Aila varasivat ihan oikean makuuvaunun ja muut kellistivät päänsä 6 hengen lepohytissä. Ei pidä haukkua Suomen rautateiden kalustoa ennenkuin on kokenut saksalaisen yöjunan hankaluudet. Alkuyö hirveän kuuma ja loppuyö hyytävän kylmä. Meluisa nuoriso naapurihytissä ja junan meno oli niinkuin juopuneella kamelilla. Ihmeellisesti sitä väsyneenä kuitenkin torkahtelee näissäkin olosuhteissa. Aamulla juna oli pahasti myöhässä kuulemma yöllisen veturirikon takia. Emme olisi ehtineet Münchenissä Veronan junaan ellei junan henkilökunta ystävällisesti puhelimitse saivat Veronan kuljettajan meitä odottamaan. Juna oli hieno ja istumapaikat oivalliset. Jopa aamiaista saimme kanttiinivaunusta. Matkustimme Itävallan kautta Brenneron läpi Italian puolelle ja heti rajan ylittämisen jälkeen meitä kohtasi hieno auringonpaiste ja lumipeitteiset Dolomiitit.
Saavuimme aikataulunmukaisesti Veronaan, josta melko välittömästi pääsimme vaihtamaan Desenzanon paikallisjunaan. Asemalta hotelliin oli matkaa vain alta kilometrin eli suoraan järven rantaan. Hotellimme Vittoria sijaitsee todella hyvällä paikalla ja sen kylkeen on hiljattain avattu terassiravintola al Ponte. Muut söivät pizzat mutta minä rehujen inhoajana otin tonnikala-mozarella salaatin. Pitsa on kuulemma Suomessa parempi mutta itse olin tyytyväinen rehuihini. Joimme aluksi Proseccoa ja ruoan kanssa kevyttä paikallista Bardolinoa. Nyt porukka on hajaantunut Desenzanon kujille ja tapaamme illalla klo 20.00, jolloin pidän Penan viinikoulun 1. osion eli Veneton viinit. Maistelemme tavallista Valpolicellaa, Ripassaa ja Amaronea. Pisteytimme viinit. Torre Durtin Valpolicella 2007 sai meiltä pisteitä skaalalla 1-5 yhteensä 25 pistettä. Saman verran sai Zenaton Ripasso 2007 ja voittajaksi nousi Zenaton Amarone v. 2006 saaden 37 pistettä.

Lähtöpäivä

Lähtöpäivän aamu ainakin oli hyvinkin kesäinen. Vielä en ole saanut matkatoimistolta laiva- tai lentolippuja mutta onhan tässä vielä koko päivä aikaa. VR sen sijaan on ollut ajoissa liikkeellä. Interrail global senioripassit olemme jo lunastaneet asemalta ja paikkavarauksetkin pitäisi olla kunnossa. Olen joskus nuoruudessani ollut railaamassa ja silloin VR lahjoitti kaulassa pidettävän pussin passia ja rahaa varten. Siihen aikaan varoitettiin jo sukupuolitaudeista, sillä mukaan oli pantu 1 kpl. kondomeja. Nyt VR lahjoitti meille seniorireilaajille nuorekkaat T-paidat ja sen obligatorisen reilirepun, johon mukavasti menee retkieväänä lasi ja viinipullo.
Kävin kirjastossa varaamassa mukaan hiukan tietoutta paikoista, joissa viivymme muutaman päivän: Anja Kinnunen, Gardajärvi; Anwer Bati, Lyon ja Garry Marchant & Marnie Mitchell, Pariisi. Sain myös jonotuksen jälkeen lainaksi Antti Tuurin kirjan Matkoilla Euroopassa. Takakansi väittää, että " Matkan tarkoitus on matka eikä perille pääseminen. Ajatus saa lentää, kirjailija suosii rautateitä ja vesireittejä, kokemukset kun vaativat aikaa ympärilleen ". Saa sit kattoo miten meidän porukan ajatus pääsee lentoon pitkällä junamatkalla.

Matkajärjestelyt

Tässä sitä ollaan pakkaamassa matkalaukkua huomista seniori-interrail reissua varten. Ennen pakattiin tarvittavat kamat reppuun mutta nyt seniori lähtee interrailaamaan kapsekki kädessä. VR:n ja Kohdeuutisten houkuttelemana suostuin vetämään pientä senioriryhmää kohden Euroopan viini- ja ruokakohteita. Olen aina pitänyt pohjois-italialaisista ja ranskalaisista viineistä, joten tarkoitus on käydä maistelemassa paikallisia ruokia ja juomia seuraavissa kohteissa: Desenzano (Garda-järvi), Lyon ja Pariisi. Lähdemme 9 hengen porukalla Turusta Viking-linen iltalaiva Isabellalla 26.5. klo 21.00 kohden Tukholmaa. Keskusrautatieasemalta lähtee juna klo 10.06 kohti Kööpenhaminaa, jonne pitäisi saapua klo 15.19. Vaihdamme junaa ja jatkamme Köpiksestä kohden Hampuria, jonne tuloaika on 20.16 illalla. Hampurista pääsemme yöjunalla toivottavasti kauniita unia katsellen Müncheniin, jonne saavumme seuraavana aamuna klo 07,04. Puolen tunnin kuluttua pitäisi junan EC 81 kuljettaa meidät Veronan rakastavaisten kaupunkiin. Koska Veronassa on juuri tuolloin jonkinlaiset musiikkifestivaalit, jouduimme majoittumaan Garda-järven rannalla sijaitsevaan Desenzanoon. Vihdoin on luvassa kunnon hotellivuode Vittorio nimisestä majatalosta aivan järven rannalla.
Tulemme juuri sopivana ajankohtana alueelle sillä siellä on perinteinen viinitilojen avoimien ovien päivät. Tarkoituksenamme on ainakin tutustua Zenaton viinitaloon, joka sijaitsee läheisessä Peschieran kaupungissa
Maanantaina 30.5. on tarkoitus lähteä kohti Lyonia. Vaikka matka ei kartalla ole kovin pitkä joudumme vaihtamaan junaa sekä Milanossa että Genevessä. Jos aikataulut pitävät paikkansa olemme Lyionissa vasta klo 19.21. Lyon on aivan lähellä Beaujolaisin viinialuetta, johon pääsee paikallisella bussilla maistelemaan tämän alueen Gamay-viinejä, jotka poikkeavat melkoisesti maailman kuulusta Beaujolais Nouveausta. Lyonin monet ravintolat kilpailevat ruokalistoillaan. Ellei halua käydä tutustumassa itse herra Paul Bocusin kuuluisaan ravintolaan on Vieux Lyon täynnä toinen toistaan mukavampia ravintoloita. Mieleen tulevat ainakin sellaiset kuin Francois Villon ja Amphitrion.
Hyvin syöneinä ja juoneina jatkamme keskiviikkona 1.6. nopealla TGV-junalla Pariisiin. Matka kestää vain 2 tuntia. Gare de Lyonilta siirrymme Montmartrella sijaitsevaan hotelliin. Pariisissa alkaa viinin lipittäminen tunnetusti siirtyä oluen nauttimiseen nurkkakunnan jossain katukahvilassa. Olen aikoinani juossut läpi näitä Pariisin turistikohteita Eiffeltornista Louvreen mutta parhaimmillaan Pariisista voi nauttia pelkästään oman korttelin pienistä bistroista ja paikallisesta tunnelmasta.
Parin päivän jälkeen luovumme junailemasta ja lennämme kotiin 3.6. CdG:lin lentokentältä.
Tässä matkaohjelmamme pääpiirteittäin mutta kuten hyvin tiedätte niin kaikki ei ulkomailla suju yhtä helposti kuin hallitusneuvottelut täällä kotomaassa. Yritän pitää teitä kuitenkin ajan tasalla missä mennään ja miltä tuntuu. Hurja koesakkimme koostuu seuraavista henkilöistä (vain etunimet tässä vaiheessa) Jukka ja Sirpa; Antti ja Anja; Irma ja Arto sekä sinkkuina reissaavat Aila, Pirkko ja Pena.